Viime talvena jäädyin alaovellasi
ja unohtelin tavaroita luoksesi yllättävän usein ollakseni tarkka tyttö
mustasta pitsistä huolimatta, sinä lähdet silti
itkin, huusin
ja kielsin koskemasta enää koskaan
vain löytääkseni itseni taas sunnuntaiaamuna sinun lakanoistasi
keitit pahaa kahvia ja puhuit ällöttävän rentona töistä
sano nyt jotain
minä kuuntelin pureskellen hermostuneena kynsinauhojani verille
ÄLÄ LÄHDE
haluaisin karjua sinulle ja hakata ärsyttävän kaunista päätäsi seinään
mutta tyydyin poistumaan paiskoen ovia ja syljeskellen kirouksia suustani
nyt kerjäläinen istuu kahvikuppi kädessään siinä paikassa,
jossa ensi kertaa hymyilin ajatukselle
sinusta alasti vieressäni.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.