Viime talvena jäädyin alaovellasi 

ja unohtelin tavaroita luoksesi yllättävän usein ollakseni tarkka tyttö

mustasta pitsistä huolimatta, sinä lähdet silti

 

itkin, huusin

ja kielsin koskemasta enää koskaan

vain löytääkseni itseni taas sunnuntaiaamuna sinun lakanoistasi

 

keitit pahaa kahvia ja puhuit ällöttävän rentona töistä

sano nyt jotain

minä kuuntelin pureskellen hermostuneena kynsinauhojani verille

ÄLÄ LÄHDE

haluaisin karjua sinulle ja hakata ärsyttävän kaunista päätäsi seinään

mutta tyydyin poistumaan paiskoen ovia ja syljeskellen kirouksia suustani

 

nyt kerjäläinen istuu kahvikuppi kädessään siinä paikassa,

jossa ensi kertaa hymyilin ajatukselle 

sinusta alasti vieressäni.