Auto on nyt täyteen pakattu
materiaa ja vähän muistoja
surkeena se katseli ikkunasta
ei kuitenkaa sanonut vaikka
näkihän sen naamasta
yksinäisyys taisi koittaa
kuitenkin yllättäen
koittaisit edes esittää
vähän iloista mun puolesta
ettei lähteminen olisi
niin vaikeeta
mä sanoin tätä taitteeksi
nyökkäsit vaan
ja tiesin että ymmärrät
en halunnut itkeä
ei me olla ennenkää tunteiltu
mutta räkä poskella
oltiin ehkä molemmat salaa
isä, ei tuhat kilometriä
ei vuodetkaan
ei mikään
katkaise sidettä
mä oon aina isin tyttö
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.