Auto on nyt täyteen pakattu

materiaa ja vähän muistoja

 

surkeena se katseli ikkunasta

ei kuitenkaa sanonut vaikka

näkihän sen naamasta

yksinäisyys taisi koittaa

kuitenkin yllättäen

koittaisit edes esittää

vähän iloista mun puolesta

ettei lähteminen olisi

niin vaikeeta

 

mä sanoin tätä taitteeksi

nyökkäsit vaan 

ja tiesin että ymmärrät

en halunnut itkeä

ei me olla ennenkää tunteiltu

mutta räkä poskella 

oltiin ehkä molemmat salaa

 

isä, ei tuhat kilometriä

ei vuodetkaan

ei mikään

katkaise sidettä

 

 

mä oon aina isin tyttö