Viimeisenä päivänä hän ei kyennyt enää puhumaan
mutta silmät, ne silmät puhuivat hänen puolestaan
saatoin kuulla vanhojen nivelien kitisevän kuopissaan
hänen nyökätessään pieneen ikkunaan
on hyvä päivä kuolla
silti luinen rintakehä jatkoi nousemistaan
kun sade rummutti kattoa valtoimenaan
minä istuin hänen viimeisellä vuoteellaan
kellossa tunnit vaihtoivat vuorojaan
ja kun rintakehä ei enää noussutkaan
näin vain hymyn ryppyisen autuaan
kun hän pääsi paikkaan parempaan
vaan sade jatkoi lauluaan
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.