Palautit kamerani muistikortti täynnä kuviasi

kuvia sinusta, meistä ja taivaasta

(yritit kai palata siihen päivään, joka oli kesän kuumin siihen mennessä. Kun taivas halkesi kahtia ja tummat pilvet vyöryivät horisontista päällemme ja minä juoksin männyn alle piiloon kiven kokoisilta rakeilta. Kun me istuimme vaan hiljaa, enkä koskaan ollut kokenut niin luonnollista hiljaisuutta kahden ihmisen välillä, taivaan huutaessa itkuaan päällemme)

ja nyt sateen piestessä kasvoja

enää minua kuristaa ajatus sinusta Tulppaanikarnevaaleissa

valitsemassa hänen silmiinsä sopivaa kimppua