Ensilumi hautasi hiljalleen kaiken alleen

enkä voinut muuta kuin tuijottaa lumeen painautuneita jalanjälkiäsi

jotka veivät pois luotani, kadoten horisonttiin 

Ikävöin sinua niin paljon, niin niin paljon

kuin kuu aurinkoa

että unissanikin hapuilen sinua viereeni

vaikket kymmenistä, sadoista, vastaajaviesteistä huolimatta ole tullut takaisin

ja aamuisin istun sängyn reunalla hiljaa kuin aave 

odottaen että kuulisin hissin kolahtavan kerrokseni kohdalla

kaksi kuukautta eteenpäin

ja juhlisimme toisiamme

puhallan sammuksiin kaksi kynttilää

rakasta vielä vähän