Makaan sängyssä
haisen pahalta
ja kun viime suihkusta on neljä päivää
alan käsittää mitä yksinäisyys on
aurinko nousee
aurinko laskee
en jaksa tiskata
huomenna aloitan uuden elämän
laihdutan ehkä sitten pidätte minusta enemmän
mutta silti aamun sarastaessa
minä venyn vain sohvan nurkasta toiseen
ja juon rappion maljasta
jotta hiljentäisin onnellisten ihmisten äänet
puhelin soi soi soi
en jaksa vastata
itsellenikään
sillä tiedän että säälittäväksi tilanteeni tekee ainoastaan se
että täysin onneton en ole
vain itsesäälin piikki lihassa
eikä se irtoa raapimalla
peilistä tuijottaa sairas mieli
enkä tunnista enää itseäni
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.