Makaan sängyssä

haisen pahalta

ja kun viime suihkusta on neljä päivää

alan käsittää mitä yksinäisyys on

aurinko nousee

aurinko laskee

en jaksa tiskata

huomenna aloitan uuden elämän

laihdutan ehkä sitten pidätte minusta enemmän

mutta silti aamun sarastaessa

minä venyn vain sohvan nurkasta toiseen

ja juon rappion maljasta

jotta hiljentäisin onnellisten ihmisten äänet

puhelin soi soi soi

en jaksa vastata

itsellenikään

sillä tiedän että säälittäväksi tilanteeni tekee ainoastaan se

että täysin onneton en ole

vain itsesäälin piikki lihassa

eikä se irtoa raapimalla

peilistä tuijottaa sairas mieli

enkä tunnista enää itseäni