En tiedä miksi istun täällä taas

muistojen keskiössä keinussa

kiikkuen kykenettömänä käsittämään 

saatikka valitsemaan 

oikea vai väärä

en tiedä

 

koska nopein keino saada turpaan 

on myöntää olevansa onnellinen

en tiedä jos tapani olla vaan provosoi

ihmistä kun ärsyttää kaikki

vaikka motiivini olivat muualla

hyvä vai paha

en tiedä

 

ja tätä siis on olla reunalla 

kun kaiken täytyy olla niin mustavalkoista

vallitsevan tilanteen ollessa kaikkea muuta

ei menetettävää

vai kaikki tämä

konstruoitu ilo purkitettuna lyhytfilmiksi

 

en enää tiedä